Astu pyhään ja pysähdy
Astun Etelä-Saksan pikkukylässä Birkensteinissa sisälle pieneen kappeliin. Ulko-ovella on merkki hiljaisesta tilasta valokuvauskieltoineen. Astun sisään pyhään paikkaan. Huomaan miettiväni, miten näin pieneen tilaan on saatu paljon maalauksia ja kullankimallusta. Kappelissa on 12 penkkiä ja keskellä käytävä. Olen luterilaisena tottunut vähän minimalistisempaan pyhään ja pohdin, että miltä tämä paikka tuntuu ja mitä se kertoo. Keskellä alttaria ei olekaan Jeesus ristillä vaan siinä on Maria katsoen minua lempein katsein, ja hänellä on sylissään Jeesus lapsi. Molemmilla on kultaiset kruunut päässään.
Silmieni tottuessa kullankimallukseen, löydän Marian ja Jeesuksen alapuolelta kultaisen krusifiksin. Jotain tuttuakin siis. Kappeli on rakennettu aikanaan, kun kylän pappi Johan Stiegmaster nukahti rukoillessaan uneen, jossa Maria oli kehottanut häntä rakentamaan kappelin. Maria oli luvannut armonsa heille, jotka häntä rukoilevat.
Katson ylös ja huomaan aukon kappelin katossa. Sinne on rakennettu kuin pieni vintti, joka kuvaa taivasta. Näen kappelin takaosassa maalauksia. Yhdessä niistä ihminen on sairaalasängyssä, toisessa pyörätuolissa ja molempiin on maalattu Marian ilmestyneen heille. Maalauksista yhdessä on auto ylösalaisin rotkon reunalla. Kaikki kuvaavat jonkinlaista Marian puuttumista elämään, rohkaisten, suojellen ja varjellen.
Jeesuksen äiti Maria merkitsee itselleni rohkeaa naista. Hän oli kuuliainen Jumalalle ja joutui äitinä kärsimään haastavassa tehtävässään. Mietin, millaisena Maria täällä kappelissa näyttäytyy. Aistin hänen edustavan vahvasti ei kenen tahansa vaan Jumalan pojan äitiä. Mietin uskontunnustustamme, jossa mekin Marian mainitsemme, mutta sen jälkeen hän jääkin naiseksi toisten naisten rinnalle. Täällä hän on koskettanut monia. Totesin kappelista lähdettyäni, että Maria ei vastannut minulle mitään. Osasinko edes kysyä. Kappelilta lähtee monta vaellusreittiä vuorille. Paikka toimi tänäkin vuonna vaelluksen aloitus- ja lähtöpisteenä. Ajatus Jumalan äidin lempeydestä ja huolenpidosta kulki kanssani alppipoluilla. ’
Lomalta palattuani jatkoimme Ylöjärven kirkon lastentilan valmistelua. Olemme miettineet työryhmän ja tilan kaikkien valmistelijoiden kanssa yhä uudelleen, mitä lapset tilassa kokevat ja mitä vievät mukanaan kotiin. Poikkea sinäkin jälleen omassa kotikirkossa, astu pyhään ja pysähdy.
