Pappila

Ylöjärven seurakunnan pappila rakennettiin 1860-luvun alussa. Pappila oli paitsi kirkkoherran perheen koti myös seurakunnan kokoontumispaikka. Pappilassa oli myös kirkkoherranvirasto ja jykevä holvi tärkeiden asiakirjojen säilyttämistä varten. Tuohon aikaan pappi oli sivutoiminen maanviljelijä ja tilalla oli lehmiä ja hevosia. Työvoimaa tarvittiin moniin tehtäviin ulkona ja sisällä talossa ja siksi pappilassa oli renkejä, palvelijattaria ja muonamiehiä.

Pappilassa asunut Alfred Sadenius muistelee perheensä ja palvelusväen asumista näin: Päärakennuksessa oli 5 pientä huonetta ja keittiö alhaalla sekä 1 lämmitettävä ja 1 kylmä vinttikamari. Taloon rakennettiin jatko, johon tuli emännän ja lasten asuttavaksi ja uunilla varustettu maito-ruokahuone. Apulaiset nukkuivat ruokasalissa, perheen pojat vinttikamarissa aution ullakon vieressä ja isä pienessä työhuoneessaan. Työhuoneen etukamarissa nukkui vielä joku pojista kokoon kyhättävässä sängyssä. Kukkatarha muodostui kivirakenteisista penkereistä pensasaitoineen ja kukkamaineen ja tasaisesta kasvistarhasta, jonka perällä oli lehtimaja. Ulkorakennukset olivat nykyaikaan verrattuina vaatimattomia, talli oli kylmä, lehminavetoissa maalattia, lammasnavetta ja jyväaitta olivat hyväkuntoisia. Rantatörmällä oli uusi sauna.

Viime vuosikymmeninä Pappilassa on asunut Ylöjärven seurakunnan kirkkoherroista viimeisenä Antero Honkkila perheineen ja heidän jälkeen vielä muita seurakunnan työntekijöitä.

Vuonna 2001 Ylöjärvellä virisi idea uudenlaisesta toiminnasta perheiden parissa. Hanketta varten perustettiin yhdistys ja tehtiin päätös pappilan kunnostamisesta Perhetaloksi. Remontissa talo kunnostettiin vanhaa kunnioittaen kauniiksi ja monikäyttöiseksi erilaisten ryhmien ja perheiden toimintapaikaksi. Vuonna 2025 talon nimi muuttettiin takaisin pelkäksi Pappilaksi sekaannusten välttämiseksi Pirhan Perheiden talon kanssa.

Pappila on koonnut vuosien varrella yhteen kymmeniätuhansia ihmisiä iloitsemaan yhdessä ja jakamaan kuormiaan. Pappila on monisäikeisen elämän, ilon ja itkun paikka. Täällä on tilaa pienille ja isoille, leikkiin ja lauluun, ystävystymiseen ja  lohdutukseen.