Koko perheen rippikoulu
Olen ollut pappina 22 vuotta ja rippikoulutyötä olen tehnyt muutamia vuosia pidempäänkin. Nuorten kanssa työskentely on minulle aina ilo. Olen kokenut etuoikeutena pysähtyä joka vuosi kristinuskon perusasioiden äärelle oppimaan uutta nuorten pohdintojen kautta. Vuosien varrella olen myös huomannut, kuinka kokonaisvaltaisesta kokemuksesta rippikoulussa on kyse. Se ei keskity vain nuoreen vaan myös hänen perheeseensä.
Meillä Ylöjärvellä vanhemmat otetaan usein mukaan rippikouluun jo alkumetreillä. Heille suunnatun informaation lisäksi heitä kutsutaan viettämään ehtoollista yhdessä rippikouluryhmän kanssa, heille soitetaan ja kysellään nuoren ja perheen kuulumisia ja monella muullakin tapaa pidetään yhteyttä. Tavoitteena on toki tukea rippikouluun osallistuvan nuoren kokemusta, mutta tarjota myös vanhemmille mahdollisuus seurakuntayhteyteen ja yhteiseen kokemukseen.
Rippikoulun aikana koetaan paljon tunteita. Tutustutaan uusiin ihmisiin, luodaan yhteisiä muistoja, pohditaan omaa elämää ja suuria kysymyksiä, jännitetään omaa pärjäämistä, koetaan onnistumisen hetkiä ja eletään pieni pätkä elämää yhdessä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kaikki tämä näkyy myös kotona. Vanhemmilla palaa omia muistoja mieleen, muistutellaan tapaamisista ja tehtävistä, otetaan vastaan jännitystä ja kuulumisia ja kenties käydään läpi oman elämän hyviä ja kipeitä kohtia. Kaikista näistäkin olen rippikoulun pappina päässyt keskustelemaan myös tänä vuonna.
Sisarustenkin kanssa saa joskus jakaa yhteistä taivalta. He kertovat muistojaan omasta rippikouluajastaan. Muutama nuorempi sisarus on vuosien varrella halunnut ja saanut oman Raamatun ja olenpa kerran luvannut isoskoulutuspaikankin kolmen vuoden päähän.
Rippikoulu on merkittävä vaihe nuoren elämässä, mutta se koskettaa laajemminkin perhettä. Näiden vuosien jälkeen olen iloinen, että olemme sen oivaltaneet. Osallisuus ja Jumalan rakkaus kuuluvat kaikille ja työ tuon tavoitteen toteuttamiseksi jatkuu myös rippikouluissa.
