Saatellen elämään
Konfirmaatiosunnuntait kuuluvat kesään, näin kesäpapilla ehkä vielä ihan erityisen vahvasti. Silmäilen rippipyhän esirukousta, rukousta, joka huokailee juhlaansa menneenä kesänä viettäneiden puolesta.
”Rakas Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että olet luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Konfirmaatiopäivänä muistetaan kastejuhlaa, jossa lausuttiin nuo Jeesuksen lupauksia täynnä olevat sanat ’kaikki päivät maailman loppuun asti’. Niiden varassa nuoret saatetaan eteenpäin kohti suurta salaisuutta nimeltä Tulevaisuus. Yksin ei tarvitse olla koskaan, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Siitä muistuttaa myös kirkossa mukana oleva kummi, esirukoilija.
”Auta heitä kasvamaan uskossa, juurtumaan sanaasi ja saamaan voimaa seurakuntayhteydestä.”
Uskon vahvistamista pyydetään tässä rukouksessa kuten jo itse juhlan nimessä ’konfirmaatio’. Juurtumisen kautta se on mahdollista. Ja seura tekee kaltaisekseen, opetuslapsena olo. Nuori seurakunta on hyvä paikka aloittaa sosiaalisten taitojen harjoittelu, työelämään tutustuminen ja samalla Sanan tutkiminen, rukouselämään syventäminen.
”Tee heidät avoimiksi sinun rakkaudellesi ja auta heitä jakamaan sitä toisille. Tue heitä, kun he tekevät ratkaisuja elämässään.”
Avoimuus rakkaudelle ei ole aina helppoa, ei myöskään rakkauden jakaminen, nimittäin aidon, välittävän, kunnioittavan rakkauden jakaminen. Mutta yhdessä se on jo helpompaa, kuten asioiden ratkaiseminenkin. Tukekoon Jumala, kun edessä on opiskelupaikan, työuran, puolison, asunnon valitseminen.
”Siunaa ja varjele kotejamme, vanhempia, sisaruksia, isovanhempia ja muita rakkaita.”
Elämä jatkuu, koska Jumala on varjellut ja läheiset ovat antaneet sen jatkua. Ehyttä se on tai särkynyttä, mutta molempina arvokasta. Elämä on lahja, jota on syytä vaalia iloiten ja tehtävä, jota on hyvä hoitaa huolella.
”Kaikkivaltias Jumala. Kiitos siitä, että saamme jättää elämämme sinun käsiisi. Johdata meidät viimein ikuiseen valtakuntaasi.”
