Eloa on
Puutarhurin vuosikellossa alkaa olla aika, jolloin vuotuisen kasvun määrä ja laatu alkaa olla selvillä. On kasvatettu jo alkuvuodesta sisällä talon ikkunalla taimia istutettavaksi myöhemmin keväällä ulos tai kasvihuoneeseen lopulliselle kasvupaikalleen. On kasteltu, lannoitettu, kylvetty siemeniä suoraan maahan ja laitettu kädet ristiin pyytäen siunausta kasvulle. On käyty voimien mittelöä myös tuholaisten kanssa ja päästy viimein voitolle niistä luonnonmukaisin keinoin. Keskikesällä alkoi jo paljastumaan, millainen tämän vuoden sato todennäköisimmin tulee olemaan. Nyt olemme jo siinä vaiheessa, että saamme alkaa korjata satoa. Voi tuntea iloa onnistumisista ja harmitella niitä, jotka eivät tänä vuonna tuottaneet toivottua tulosta. Mutta ainahan voi seuraavana vuonna kokeilla uudestaan! Virheistä oppii.
Jeesuksen Kylväjä-vertauksessa kerrotaan viljelijästä, joka kylvi osan siemenistä tien viereen, osan kallioiseen paikkaan, pensaikkoon ja loput hyvään maahan. On sanomattakin selvää, että ainoastaan hyvään maahan kylvetyt siemenet toivat hyvän sadon. Puolihuolimattomasti heikoille kasvualustoille kylvetyt siemenet sen sijaan joutuivat tallatuiksi, lintujen syömiksi, kuivettuivat tai tukahtuivat ennen kuin olivat edes juurtuneet.
Vertauksessa siemen on kuin Jumalan sana. Ilman juurtumista uskokin voi helposti kuivua ja kadota maallisten murheiden ja koettelemusten painon alle. Mutta jos haluamme olla hyvää maata ja ottaa vastaan Jumalan sanan, saamme kyllä Häneltä vahvistusta ja voimaa kestää vastoinkäymiset.
Kasvimaan kasvikin voi hyvin, kun se on ehtinyt juurtua syvälle hyvään maahan. Sitä eivät pienet hellejaksot tai kovat tuulet saa tukahtumaan. Mutta viljelijältä se vaatii jatkuvaa huolenpitoa, jotta tuholaiset eivät pääse tekemään tihutöitään kasvustoon. Jumala on meille se viljelijä, joka pitää meistä huolen. Saamme luottaa ja kasvaa turvallisin mielin.
